Valitse sivu

Jaoksemme pyysi viime vuonna nuorten luokassa menestyneiden irlanninsettereiden kasvattajia kertomaan kasvattamiensa pentueiden taustoista sekä kasvatustyöstään. Kaiken kaikkiaan nuorten luokan palkintoja tuli laatuluokassa näiden kennelien toimesta neljätoista. Edellisenä vuonna palkittiin vain yksi koira. Ailigaslammen Capu (i. Lauvåsen’s FJ Barack e. Ailigaslammen Aura) joka sai Juha Tikkusen ohjaamana nuorten luokan ensimmäisen palkinnon. Capu on suomalaista hyvää kasvatustyötä Katariina Roihan toimesta.

Menestyneet kasvattajat löytyvät kennelnimien Taigalinnun Ahti Putaala, Pinebay Suvi Lintukangas ja Golden Annie’s Juha Immonen takaa.

 

Taigalinnun M-pentue

Taigalinnun M-pentueen emä on Elit-15 Taigalinnun Saga ja isä Tintorama´s TS Tikru. Saga on oma kasvattini ja omistan myös sen isän, Kultamaljavoittajan ja kaksinkertaisen Kenttien voittajan, Redneckin.  Saga palkittiin aikanaan kahdesti NUO1 palkinnolla ja se nousi voittajaluokkaan jo kahden vuoden ikäisenä. Olipa sillä jo VOI1 palkintokin saavutettuna jo ennen Derby -kisaa!  Yksi keskeisimmistä tavoitteistani omassa kasvatustyössäni onkin juuri varhaiskypsyyden hakeminen.  Varhaiskypsyydellä tarkoitan sitä, ettei koiran kypsymistä metsästyskelpoiseksi tarvitsisi odotella vuosikausia. Se edellyttää, että koiralla on riittävästi metsästysviettiä, muttei se toisaalta kuumene liikaa lintutilanteista. Sellaisesta koirasta on suhteellisen helppo saada kelpo metsästys- ja koekoira. Urosvalinnassa annankin koiran metsästysominaisuuksista eniten painoarvoa varhaiselle linnunkäsittelykyvylle.  M-pentueen isäksi valikoitui Tikru, jolla tiesin olevan haluamiani metsästysominaisuuksia ja terveystaustat kunnossa. Tikruun päädyin myös sen sopivasti Sagaan linjassa olevan sukutaustan vuoksi. Uroksen kotikin sijaitsi vain vajaan tunnin ajomatkan päässä, mikä toki helpotti astutushommia.

M-pentueeseen syntyi viisi narttua ja neljä urosta. Pentue oli hyvin tasainen ja pennun valinnasta muodostui pennunottajille todella vaikea tehtävä. Suurimmalla osalla pennunottajista oli jo aikaisemmin ollut irlanninsetteri ja vain kahdelle setterin pentu oli ensimmäinen.  Kaikki pennut pääsivät hyviin koteihin ja aktiivisiin käsiin. Olin erityisen ilahtunut, kun kaikki pennut omistajineen osallistuivat ensimmäiseen pentuetapaamiseen ja Timo Vakkerin pitämään koulutustapahtumaan Laukaalla pentujen täyttäessä kolme kuukautta.

  Taigalinnun M-pentueen koolla Laukaalla 5.8.2016
Taigalinnun M-pentueen koolla Laukaalla 5.8.2016

Yhteydenpito pennunottajien välillä on siitä saakka ollut hyvin vilkasta mm. perustamamme WhatsApp -ryhmän kautta. Ryhmässä tsemppaamme, rohkaisemme ja haastammekin toisiamme huumoria unohtamatta. Kaikki yhdeksän pentua osallistuivat myös viime kesän erikoisnäyttelyyn. Viime syksyn Kultamalja -kisastakin jäi vain yksi pois, ja sekin yllättäen ilmaantuneen autovian takia.  Olemme myöhemminkin pitäneet yhteisiä koulutus- ja metsästystapahtumia, kerran koko porukalla ja useamman kerran pienimmissä ryhmissä. Kasvattajana on ollut hienoa huomata, kuinka kaikki pennunottajat ovat innolla mukana ja haluavat todella kouluttaa omasta junioristaan ”soivan pelin” ja moni kokeissakin onnistumisensa vielä joskus todistaa.

 
Katja Paakki ja Taigalinnun Maisa harjoittelemassa fasaaneilla Kestilässä syyskuussa 2017.

Pentueen kaksi narttua; Mantra ja Meri sekä yksi uros, Mickey Mouse, on palkittu nuorten luokassa, ja kukin niistä jo useammallakin palkinnolla. Tässä vaiheessa oma Mantrani loistaa vielä pentueen ”kirkkaimpana tähtenä” kerättyään syksyn kokeista peräti neljä NUO1 palkintoa. Olen kuitenkin luottavainen, että pentueesta nousee vielä useampikin koira hyville koepalkinnoille ensisyksyn aikana. Koepalkintoja tärkeämpää on lopulta kuitenkin se, että koiraan ollaan kokonaisuudessa tyytyväisiä ja arkielämä sen kanssa sujuu hyvin. Siinä koiran luonteella ja terveydellä on ratkaiseva merkitys. M-pentueen jäsenet ovat osoittautuneet luonteeltaan erityisen ihmisläheiseksi, suoranaisiksi halikoiriksi, ja niistä on tullut omistajilleen rakkaita perheenjäseniä, kuten kuuluukin.

 

Pinebay C-pentue

 

C-pentueen emä Pinebay Blixt ”Blixi” on oma kasvattini. Blixi on pienikokoinen, valtaisalla hakuvauhdilla varustettu vilkas, mutta kuitenkin tervepäinen narttu.  Se ei ollut kovin varhaiskypsä linnuilla, mutta haku, erinomainen kestävyys ja yhteystyöhalukkuus (teini-iän pienen haihattelun jälkeen) oli täysin myötäsyntyistä.  Halusin löytää sille uroksen jolla olisi hieman enemmän meriittejä kokeista ja ennen kaikkea uroksen, joka ei olisi pentueen ainoa tähti. Lisäksi halusin, että uros olisi terve kaikin puolin, hyvä linnunlöytäjä, luonteeltaan kotioloissa rauhallinen sekä ulkomuodoltaankin erinomainen. Lisäksi toivoin, että sukutaulusta löytyisi ripaus irlantilaista sukua.  Suomesta ei tahtonut löytynyt urosta joka olisi täyttänyt nämä ehdot. Laajensin hakua naapurimaahamme Ruotsiin. Sieltä sitten löytyi hakuehtoihini sopiva uros. Razzmuzz oli pentueesta, jonka molemmat vanhemmat olivat nousseet voittajaluokkaan ja olivat Ruotsin muotovalioita. Razzmuzz itse oli noussut voittajaluokkaan 3-vuotiaana ja sillä oli näyttelystä sertifikaatti. Sen pentuesisaruksista kolme oli sekä koepalkittuja että saaneet sertin näyttelystä. Omistaja kertoi sen vahvuudeksi erinomaisen nenän ja linnunlöytökyvyn. Lisäksi se oli erityisen miellyttämisenhaluinen, rauhallinen ja terve. Maaliskuussa teimme sitten Blixin kanssa retken Etelä-Ruotsiin Skåneen. Astutus onnistui hienosti ja toukokuussa syntyi kahdeksan pentua, 4 urosta ja 4 narttua.

Pentujen omistajista kaksi on jo entuudestaan tuttuja ensimmäisen kasvattamani pentueen myötä, kolmella on aiemminkin ollut settereitä, mutta kaksi omistajista on uusia harrastajia ja pentu tästä pentueesta heille ensimmäinen irlanninsetteri. Pennut sijoittuivat ympäri Suomea pohjoisimman asuessa Äkäslompolossa ja eteläisimmän Myrskylässä. Yksi pennuista meni Sveitsiin. Kahdesta aikaisemmasta kasvattamastani pentueesta viisastuneena järjestin ensimmäisen pentuetapaamisen jo pentujen ollessa 3 kk:n ikäisiä. Tapaaminen oli Karstulassa Erä-Ässän koulutuspaikassa ja paikalla oli ilahduttavasti 6 pentua. Kouluttajana toiminut Mika Harju sanoi paikalle saapuessamme, että te olette nyt hyvissä ajoin liikkeellä ja pennut ovat sopivan ikäisiä harjoituksiin. Teoriapuolen jälkeen siirryimme käytännön harjoitteisiin kyyhkysillä. Hetken aikaa pentujen edesottamuksia seurattuaan Mika muutti kuitenkin mielipidettään. ”Te olettekin jo myöhässä. Nämä pennut ovat harvinaisen vietikkäitä ikäisekseen.” 😀  Mikakin vaikka on paljon nähnyt pentuja, mutta pääasiassa mannermaisia, joutui toteamaan että nämä tulisieluiset englantilaiset koirat palkitsevat itse itseään juoksemalla eikä niiden viettien hallitseminen välttämättä onnistukaan jauhelihalla.

 

Vaikka varhaiskypsyys ei kasvatustyössäni se pääpointti olekaan niin tässä pentueessa sitäkin ominaisuutta tuntuu olevan ainakin osassa pentuetta. Pennuista kolme: Cersei, Caitlin ja Coppersheen Columbus on koepalkittu nuortenluokassa. Erityisesti kasvattajana mieltä on lämmittänyt Sveitsiin mennyt Coppersheen Columbus ”Kettu” joka on käynyt kokeissa niin Manner-Euroopassa kuin myös Britanniassa ja palkittiin siellä 3. palkinnolla Puppy luokassa 10 kuukauden ikäisenä ja 3.palkinnolla Novice luokassa 1 vuoden 2 kk:n ikäisenä. Tietääkseni muita suomalaissyntyisiä irlanninsettereitä ei siellä ole aiemmin koepalkittu. Ketun omistaja on alun perin kasvattanut näyttelylinjaisia irlanninsettereitä, hankkinut sitten puoliksi käyttölinjaisen irlanninsetterin ja nyt sitten kokonaan käyttölinjaisen.

Kasvattajana koen, että varhaisessa vaiheessa pidetty pentuetapaaminen on yhdistänyt pentujen omistajia ja meillä on myös aktiivinen Whats App-ryhmä, jossa vaihdamme kuulumisia. Lisäksi suurin osa porukkaa asuu sen verran lähekkäin, että pystymme järjestämään myös yhteistreenejä. Nyt suunnitelmissa on porukalla mennä vuorostaan pohjoiseen riekkojahtiin.

 

Golden Annie’s Irish PR pentueen taustoista

Yksiselitteinen peruste pentueen jalostusyhdistelmän käyttöön löytyy Yggdrasil Deci -nimisestä nartusta, jonka kanssa olen saanut metsästää muutaman syksyn. Kyseinen narttu on äitikoirani kasvattajalla Gunilla Hanssonilla Ruotsissa.
Deci edustaa minulle mentaaliltaan täydellistä irlanninsetteriä. On sosiaalinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan sekä rauhallinen käytökseltään myös ”epämiellyttävissä” tilanteissa. Tämän lisäksi se hakee kevyesti ja vauhdikkaasti, löytää lintuja ja oli varhaiskypsä (useampi NUO1 palkinto tunturista). Yksi niistä tuli mm. kokeesta, jossa osallistujat kuljetettiin kokeeseen helikopterilla. Ensimmäistä kertaa helikopterikuljetuksessa ei vaikuttanut päivän suoritukseen heikentävästi. Decin pentueen meritointuminen kokeissa ei ollut pelkästään Decin varassa. Useampi koira pentueesta menestyi NUO luokassa.

Koska olin siis tavannut ”pääkopaltaan” täydellisen metsästyskoiran, kiinnostuin välittömästi sen taustoista. Decin isä on äitikoirani veli. Decissä oli siis vahvasti samaa verta kuin nartussani. Aloin etsiä mahdollisuutta, jossa voisin käyttää urosta, joka olisi mahdollisimman lähellä Decin emää. Sopiva uros löytyi Decin emän veljestä Yggdrasil Preto. Metsästyskokeissa meritoitunut, hyvä linnun löytäjä, vahva hakija, yhteistyössä ohjaajansa toimiva ja kohtuullisen ulkonäön omaava uros. Tämä uros linjautui narttuni kautta ”emälinjaa” pitkin siten, että kolmannessa sukupolvessa löytyivät isän ja emän puolelta sisarukset Yggdrasil Milton ja Yggdrasil Dizzie.

Uroksen löytymisen ja sen ominaisuuksien arviointi nartun ominaisuuksiin alkoi vasta tässä vaiheessa. Meillä oli siis ”elävä todiste” linjojen toimivuudesta, mutta sopivatko yksilöt toisiinsa? Oliko uroksessa sellaisia vahvuuksia, jotka parantaisivat nartun puutteita ja vahvistaisivat haluttuja ominaisuuksia? Nartun ominaisuuksien pohjalta olimme laatineet tavoitteet. Listamme muodostui seuraavaksi
– Lisätä nartun nykyistä vahvaa hakua, vähentää maajälkeen ”takertumista”
– Säilyttää lintujen kunnioitus – ei perään meno kiinnostusta
– Säilyttää vahva yhteistyöhalukkuus ohjaajan kanssa
– Lisätä hieman aggressiivisuutta ylös nostoissa – tämä oli toissijainen toive
– Unohtamatta sitä, että koiran piti olla ”varhaiskypsä”.

 
Ensimmäinen ”seisonta”

Pentuaika ennen luovutusta oli merkittävästi helpompi, kuin edellisen pentueen kanssa. Pennut osoittivat luontaisia ominaisuuksia jo ennen luovutusta seisomalla ”asioita” ja säestämällä seisovaa toista pentua. Yhden pennun jäädessä itselle, pystyi seuraamaan pennun kehitystä luovutusiästä eteenpäin. Pentuaika oli vilkasta, hyvin äitinsä kaltaista. Kiinnostus seisomista kohtaan oli tosin poikkeuksellista. Pikkulinnut, näkö- ja hajuseisontoina, kiinnostivat ensimmäisistä kuukausista lähtien. Perään meno kiinnostusta ei ollut.

  Pikkulintuseisonnat kiinnostivat jo pikkutyttönä

Kuulaisiuus, vauhdikkuus, yhteistyöhalukkuus ensimmäisissä lintukontakteissa antoivat toivoa, että olimme mahdollisesti saavuttamassa sitä, mitä tavoittelimme. Puolen vuoden iässä alkoi kuulua myös muilta pennun ottajilta hämmentäviä viestejä, miten valmiita pennut jo ovat. Halusin laittaa kaikille koko ajan jäitä hattuun. Kaksi kultamaljafinaalipaikkaa, Irish Trial II ovat myös hyviä objektiivisia mittareita pentueen tasosta.

Pennunottajat olivat kaikki kokeneita seisoja- tai kanakoiraharrastajia. Kaksi urosta menivät perheisiin, joissa aiemminkin oli ollut irlanninsettereitä. Kaksi narttua meni perheisiin, jossa oli ollut saksanseisoja ja yksi narttu perheeseen, jossa oli ollut gordoninsetteri. Itselleni siis jäi neljä narttu. Kolme pennun ottajaa, itseni mukaan lukien, olivat kiinnostuneita kokeista. Muille koira tuli ensisijaisesti metsästyskäyttöön. Tällä hetkellä voi sanoa, että pentue on osoittautunut erittäin tasaiseksi. Kaikki pentujen ottajat ovat olleet hyvin/erittäin tyytyväisiä. Yksi uroksista on lonkkakuvattu ja se sai B/B tuloksen.

Iloinen lisäarvo oli myös se, että erikoisnäyttelyn molempien sukupuolten parhaat NUO luokan koirat olivat tästä pentueesta. Rakenne ja terveys kulkevat käsikädessä. Hyvin toimivat, mentaaliltaan ja rakenteeltaan erinomaiset koirat ovat jalostukselle ”kruunun jalokiviä”!

Mitä olen oppinut:

–       Hyödynnä jalostuksessa myös ”narttulinjaa” – liian usein tukeudutaan ”uroslinjaan”

–       On eduksi, jos voit tarkastella suunnitelmaasi jo aiemmin tehdyn pentueen kautta Vrt. case Deci

–       Ole rehellinen jalostuskoirien puutteille – tunnista mitä ominaisuuksia haluat parantaa ja säilyttää

–       Lanttu ennen jalkoja! Jos pää ei ole kunnossa, et tee mitään nopeilla jaloilla tai muilla käyttöominaisuuksilla!

–       Älä unohda koiran rakennetta – rakenteeltaan tasapainoinen koira on terve ja kestävä! Hyvällä koiralla haluat metsästää paljon ja silloin haluat sen säilyvän myös terveenä läpi metsästyskauden!

–       Mitä haluaisin vielä oppia: Tunnistanko älykkään koiran? Kuinka monta toistoa koira tarvitsee oppiakseen? Miten varhaiskypsyys ja älykkyys korreloivat? Kuinka koira suhtautuu luontaisesti ”auktoriteetteihin”?

 
Kaikessa rauhassa ensimmäisessä helikopterikyydissä