Punavalkoisporukalla Långtorassa

Vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut skandinaavinen punavalkoisten irlanninsetteriharrastajien ja -kasvattajien tapaaminen järjestettiin tänä vuonna 21.-23.7. Ruotsissa, Långtorassa, Amir Zandin koulutustilalla Långtora Hund & Sportissa.

Osallistujia oli Suomesta kolme aktiivista ekipagea mukana. Lisäksi porukkaa oli Ruotsista sekä Norjasta. Myös Irlannista peräisin olevia koiria oli paikalla, vaikka rodun kotimaasta ei ollutkaan osallistujia. Itse aloitimme matkan ajaen torstain ja perjantain välisenä yönä Härmästä kohti Turkua. Aamusella ajoimme lauttaan ja vietimme päivän lautalla ollen perjantai-iltana perillä Tukholmassa. Satamasta ajeltiin vain tunnin matka Långtoraan, jossa oli valmiina maukas villisika-ateria grillattuna. Ilta kului epävirallisen ohjelman parissa, koirat saivat telmiä ja tutustua toisiinsa koirapuistossa ja ihmiset jutustelivat keskenään ruoan ja juoman parissa.

Lauantai-aamuna jakauduttiin kahteen ryhmään, joista toinen lähti treenaamaan suuremmalla pellolla haun kautta lintutilanteita ja toinen ryhmä keskittyi tottelevaisuuden perusteisiin kyyhkysten ja peltopyiden avulla. Kouluttajina toimivat Amir Zand ja Sören Mullvad. Sää suosi hieman liikaakin, keli oli todella lämmin ja aurinkoinen. Aluksi teimme hihnatyöskentelynä perustottelevaisuutta, että saatiin koirat hyvään kontaktiin. Sen jälkeen tehtiin häiriötreeniä linnuilla. Toinen ryhmä teki aluksi parihakuna pienen testauksen koirista. Sen jälkeen he jatkoivat yksilöhakuna lintutilanteita.

Hyvän treenituokion jälkeen nautittiin lounasta ja pidettiin hieman taukoa. Iltapäivällä treenit jatkuivat edelleen lämpimässä säässä. Monesta ekipagesta näki jo edistystä ja Amir ohjeisti ja neuvoi ja näytti koiran kanssa esimerkein käytännön tilanteita. Amir painottaa koiran koulutuksessa mustavalkoista ajattelutapaa koiran kanssa eläessä, jossa kehut ja rankaisu annetaan aina yksiselitteisesti, jolloin koira saa aina loogisen palautteen toiminnastaan. Amir myös selitti kehun ja rankaisun voimakkuuden määrittämisestä ja sopeuttamisesta tilanteeseen. Kehuissa ja rankaisussa on hyvä käyttää asteikkoa, jolloin koira ymmärtää, mikä oli ihmisen mielestä erityisen hienoa toimintaa ja mikä erityisen huonoa.

Toiminnan täytteisen päivän jälkeen nautimme maittavan illallisen, jonka aikana kuultiin puheita jokaisen osallistuvan maan henkilöiltä heidän punavalkoisten tilanteesta ja saavutuksista, sekä punavalkoisesta historiasta. Oli mukava jakaa kokemuksia ja jutella ihmisten kanssa, joilla on samanlainen intohimo ja rakkaus rotua kohtaan. 

Sunnuntaina jatkettiin treenejä. Kokeneempien ryhmä treenaili säestämistä, ja kokemattomampien ryhmä pääsi päivän päätteeksi fasaanitarhalle, kun oli ensin saavuttanut riittävän tottelevaisuustason päivän aikana haussa ja lintutilanteissa peltopyillä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja sunnuntai-iltapäivällä lähdettiin ajamaan kohti Tukholman satamaa ja yölauttaa kohti kotia. Mahtava käyttöhenkinen viikonloppu takana, hyvin toimivia koiria, samanhenkisiä ihmisiä, uusia kokemuksia, hyvää ruokaa ja juomaa, rentoutumista ja hieno keli takaavat sen, että allekirjoittanut on varmasti mukana toivottavasti vuosittain tässä jo perinteeksi muodostuneessa tapaamisessa! Etenkin koiran kanssa tehdyt treenit saivat sopivasti silmät aukeamaan ja toivat motivaatiota tulevan kauden koitoksia varten. Mikä ilahduttavinta näissä tapaamisissa on huomata, että punavalkoinen irlanninsetteri on täysin toimiva metsästyskoira siinä missä muutkin englantilaiset kanakoirat. 

(teksti Sarianna Kujanen)